Nyt on perustukset siinä vaiheessa, että päästiin slammaamaan harkkojen pintaa. Oli kyllä aikas hankalaa hommaa, ja jätinkin sen suosiolla miehen tehtäväksi. Paljon on vielä tehtävää ennen kun täyttöhiekka tulee ens viikolla. Salaojat pitäis tehdä ja mitähän sitä kaikkea vielä on?

Vielä tää raksaaminen on hauskaa hommaa, uskon kyllä että jossain vaiheessa iskee epätoivo ja kyllästyminen. Mutta onneks meillä ei oo mitään tiukkoja aikatauluja, kunhan jossain vaiheessa saadaan valmista.

Naapurimökistä kävi naapurit tänään ihmettelemässä ja kehumassa että ollaan saatu nopeesti valmista. Samalla jutteltiin niitä näitä alueesta ja selvis että noin kilometrin päässä asuu myöskin lapsiperhe josta lapset tulee tod.näk. kulkemaan samalla kyydillä meidän lasten kanssa kouluun. Ihan kiva tietää, että siellä asuu joku jolla on suht samanikäisiä lapsia. Kylällehän meidän tontilta on matkaa 4,5 km ja lähimpää isoon kaupunkiin naapurikunnan puolelle on 15km. Eikä vakituisia naapureita ole 500 metrin säteellä. Innolla odotan muuttamista luonnonrauhaan kun päivät sorvin ääressä kuluu pääkaupungin liikenteen joukossa.